perjantai 8. marraskuuta 2013

Kohti tulevaa

Kutinani otettiin vakavasti. Maksa- ja sappiarvojani on seurailtu sekä joka väliin muistutettu, että jos minulle nousee mikään huolenaihe, niin ei pidä epäröidä ottaa yhteyttä. Sappiarvo on hieman sahaillut alempaa ylemmäs, mutta hyvin maltillisesti. Näillä näkymin huolta ei tarvitse siitäkään kantaa, mutta jos huolestuttaa, niin tiedän, mihin voin soittaa ja tiedän, että siihen reagoidaan nopeasti.

Olo on muutenkin alkanut tässä ihan viime päivinä muuttua raskaanaolevasta yhä raskaammaksi. Jonkunlainen marraskuinen flunssa on myös päässyt yllättämään minut, entisestään huonohkot yöunet ovat nyt yhtä pissallaravaamista ja niistämistä. Niveliä on alkanut kolottaa ja olen myös havahtunut siihen, että käsiin ja jalkoihin on noussut turvotusta. Vielä kuitenkin olen mielestäni hyvin toimintakykyinen, vaikkakin väsynyt.

Ajatukset harhailevat myös yhä useammin tulevaan. Siihen, että aikanaan, ennemmin tai myöhemmin, tämä raskaus päättyy synnytykseen ja siihen, että kauan kaivattu rakas pieni ei olekaan enää haaveuni tai möyriväinen olento mahassani, vaan vauva sylissämme. Synnytykseen liittyviä ajatuksia nousee yhä enemmän mieleen. Kotikin alkaa näyttää jo siltä, että tänne todellakin odotetaan vauvaa. Valmista ei vielä ole, ei henkisesti eikä materian tasolla, mutta hyvää vauhtia olen menossa sinne päin. Kohti sitä hetkeä, jolloin voin sanoa, että minä olen valmis. Niin valmis kuin nyt näin suureen mullistukseen voi ylipäätään olla. Mieli avoimena, jännittyneenä, innostuneena. Päivä päivältä lähempänä.

5 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Onpa ihana kuulla että kaikki oli hyvin ja olet tarkassa seurannassa. Täälläkin oli yksi vähän huolestunut...
Tuo turvotus on kyllä rasittava vaiva, itse en enää aamuisin saa käsiäkään nyrkkiin ennenkuin olen niitä vähän jumppaillut :/

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä, että nyt ei isompaa huolta kutinasta koitunut. Loppusuora häämöttää :-) Nautihan valmisteluista. Mulla on ollut jo puolivälin jälkeen tuota käsien ja jalkojen turvottelua iltaisin ja aamuisin. Sormet on välillä aika pökkelöt.

iina kirjoitti...

onpa uskomatonta, etten ole aiemmin löytänyt blogiisi. tai siihen edelliseen. olen nimittäin lukenut koko blogin parissa päivässä läpi. meillä on niin samanlaiset kokemukset. vaikka meillä on ollutkin lyhyempi "projekti". ja suurin piirtein samoilla raskausviikoilla mennään :)

minä en tosin ole päässyt vieläkään ihan yli noista kivun tunteista, kun näen lapsia tai kuulen tuttujen odottavan ensimmäistä - saati sitten toista.

pikkuhiljaa totutellaan tässä ajatukseen ja yritän olla luottavainen, että nyt on jo kaikki hyvin. toivottavasti kaikki meneekin hyvin ja ollaan pian sellainen perhe, josta ei ollenkaan huomaa, kuinka on kipuiltu lapsettomuuden kanssa. en ole voinut olla siitä asiasta avoin. kun kertominen on aina tuonut kyyneleet silmiin, niin aika harva on saanut siitä kuulla.

meillä ei koti vieläkään näytä siltä, että pian meitä on kolme. mieluummin maalaan keittiön ovia kuin teen lastenhuonetta. jotenkin jarruttelen edelleen. mutta onhan tässä yli kuukausi aikaa.

mutta onnellinen olen jatkuvasti ja tänä aamuna nauroin, etteihän tässä mahdu enää edes sohvalla löhöilemään, kun täytyy olla sotilasryhti että mahtuu hengittämään :) no, osaan ainakin arvostaa raskautta oikein hartaudella. kaikki uusi tuntuu niin ihmeelliseltä ja suorastaan ihmeeltä.

huh, miten mukavaa on avautua, vaikkakin toisten blogiin :)

kiitos siis loistosta blogista!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuulla että kaikki on hyvin! Kauan kaivattu!

Ainu kirjoitti...

Johanna, mä oon kyllä iloinen, että tää turvotus alkoi vasta nyt. Luulen, että tää vuodenaika auttaa asiaan aika paljon, helteillä voisi olla melkolailla tukalampaa. Ja kiitos huolenpidosta, lämmittää tietää, etten ole yksin!

Marvine, nautin valmisteluista. Vaunut muutti muuten tuohon meidän eteiseen. Ne on jotain ihan muuta kuin oli ajatus... :) Nyt kun saisi nämä kaikki uudet huolet taka-alalle, niin voisin vain olla ja keskittyä tähän hetkeen ja tulevaan.

Iina, kiitos sulle tästä viestistäsi ja onneksi olkoon raskaudesta! Pitkällä alkaa jo olla näillä viikoilla raskaus, kohta elämä muuttuu taas toisenlaiseksi. Mulle on ihan viime aikoina tullut sellainen olo, että pakko alkaa laittaa koti kuntoon. Meillä ei mitään lastenhuonetta tosin ole, kun kaksiossa asutaan. Seuraavaksi pitäisi saada tehtyä tilaa vauvan sängylle. Suunnitelma on, mutta jotenkin se toteutus ei etene. Jokin jännitys siihen liittyy. Mutta aikaa vielä on. Ihania, onnentäytteisiä hetkiä sinne teille. Tätä todellakin arvostaa ja on kiitollinen. Ja kiva, että avauduit! :)

Anonyymi, kiitos. :)