perjantai 30. elokuuta 2013

Vaivoja ja himoja

Päivät kuluvat eteenpäin kuin huomaamatta. Pikkuinen potkuttelee ja mönkii paljon pitkin päivää ja yötä. Omaksi ilokseni tunnen nämä liikkeet todella hyvin ja toisten iloksi ne tuntuvat myös päällepäin. Vielä toistaiseksi, kun vauva on vielä kovin pieni ja tilaa kohdussa riittää, ei liikehdintä satu lainkaan. Ainoastaan huvittaa ja on hellyttävää. Ja mieltä rauhoittaa mukavasti, kun saa tuntea viestejä siitä, että kaikki on hyvin.

Selkäni on alkanut taas kipeytyä. Olen yrittänyt varovaisesti hieroa sitä hierontapallukan avulla sekä venytellä. Kuvista kuitenkin huomaan, että olen päästänyt asentoni notkahtamaan ja vatsan painon vetämään selkää kaarelle. Minulla on ystävältä lainaksi saadut kaksi erikokoista tukivyötä, mutta niiden käyttäminen ei ainakaan vielä ole yrityksistäni huolimatta tuntunut hyvältä. Ne eivät tunnu pysyvän paikallaan siten, miten pitäisi ja saavat oloni jotenkin tukalammaksi.

Kaiken kaikkiaan raskaanaoleminen kuitenkin on aivan ihanaa. Tykkään olla tällä tavalla pyöreä. Vaatetukselle uudet muodot aiheuttavat hieman haastetta, nyt kun kesämekkoaikakin alkaa olla auttamatta takana, on pakko alkaa käyttää housuja. Tavalliset sukkahousut ja legginsit tuntuvat pahalta vatsan kohdalta ja reitenikin taitavat olla imaisseet jo kunnon siivun raskauskiloja itseensä.

Olen kehitellyt itselleni myös raskauteni ensimmäiset kaksi ruokahimoa. Tuore pulla ja kotimaiset omenat. Eikä tämä ole mitään sellaista, että tekisi vähän mieli, vaan hämmentävän kipakka sisäinen vaatimus, että molempia on saatava. Ja mieluiten paljon. Ja usein. Omenan kohdalla annan mennä, mutta pullan kanssa joudumme käymään vielä tiukkoja neuvotteluja.

Laitan tänne taas kuvan vatsastani tältä aamulta, raskausviikolta 24+4. Tässä selkäni notkoutuminen näkyy jo selvästi. Mutta maha, se on aivan ihana.


12 kommenttia:

Annika kirjoitti...

Mulla tuli alkuraskaudessa kaikesta makeasta ihan käsittämättömän huono olo. Mieli kuitenkin teki ja olo oli huono kun söi. Että melkoista kaksintaistelua oli. :)

Anonyymi kirjoitti...

Upea vauvamaha!

Omat raskaudet meni vaatteiden kanssa kikkaillessa... En välitä hirveästi raskausvaatteista, sillä käyttöikä on vain puolisen vuotta ja ovat kohtuullisen kalliita..

Suosittelen kokeilemaan että jätät sukkahousut ja legginssit suosiolla mahan alle. Osta pari masutuubia ja niillä voi hyvinkin sitten kikkailla vanhoilla paidoilla ja housuilla pitkälle kun ei kuitenkaan jää paljasta pintaa mihinkään ja lopputulos on siisti.

Niitä on erivärisinä ja osta esim nettikaupoista (tanyasum vaikka, sieltä löytyy hyviä LEVEITÄ eikä pikkukaistaleita) jossa valikoimaa sikana enemmän kuin esim HM..

No mutta kylläpäs rupesin paasaamaan. Ei ollut tarkoitus. Pitää vaan vinkata tota masutuubihommaa. Se oli ihan paras äitiysvaatteeni. Ja: imetyksessä myös aivan huippu. Sitten ei tarvi tissejä paljon vilautella ja voi käyttää imetyspaitoina mitä tahansa omia joissa on riittävän iso kaula-aukko..

Voi hyvin! Ja vielä kerran: upea vauvamaha ja olet tosiaankin timmissä kunnossa!

s

Nappi kirjoitti...

No on kyllä. Ihana maha! Mä vinkkaan myös masutuubeista, ei kannata ostaa "oikeita masutuubeja" kalliilla, vaan osta H&M:stä sellasia trikoo-kankaisia minimekkoja. Siis ne on oikeesti aika minimekkoja, mutta just hyviä peittämään vatsan ja vaikka pyllyäkin. Ne oli halpoja ja hyviä.

Maija Dahlia kirjoitti...

Aivan ihana maha minustakin!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana massu <3 Nauti koska mahaa tulee kova ikävä.;) Ainakin mulla :)

-Helmi

S kirjoitti...

Aivan ihana vatsa! <3

Ulla kirjoitti...

ihana maha <3 Haliterkut!

Ainu kirjoitti...

Voi kiitos ja rutistukset kaikille! :)

Mä en edes muistanut, että masutuubeja tosiaankin on myös olemassa. Pitää varmaan vähän tutkia sitä maailmaa, etenkin jos niitä vielä imettäessäkin oisi kätevä käyttää. Kiitos muistutuksesta s ja Nappi! Omien housujen kanssa on tosiaan se ongelma, että virttyneitä verkkareita lukuunottamatta normihousut ei mene jalkaan, osa tyssää jo reisiin... :D Kahdet kirppariäitiyshousut mulla on ja yhdet lahjaksi saadut, jotka on vielä ainakin aivan liian suuret.

Mutta nyt täytyy rientää, aamiaisomenat tuolla jo huutelee.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana mieli tulee, kun lukee sun blogia. Tulee toiveikkuuta, että ehkä joskus meilläkin onnistaa. Olen onnellinen puolestanne.

Ainu kirjoitti...

Tuo on todella kiva kuulla. Lähetän tuulen matkaan toiveen teidänkin puolesta. Kyllä ne toiveet joskus toteutuvatkin. <3

ndoto kirjoitti...

Kieltämättä ihana masu. Jospa minullakin joskus...

Haastelin sinua blogissani, että vastaile, jos huvittaa. Jos ei, niin en loukkaannu :) Onnea odotukseen ja kaikkea hyvää!

Ainu kirjoitti...

Ndoto, kiitos kiitos paljon sekä haasteesta että masu-kommentista. :) Samaa toivon sulle myös. Vastailen kunhan tässä iskee sopiva inspis.