lauantai 21. joulukuuta 2013

Seesteistä

Nämä viime päivät ovat olleet ihmeellisen seesteisiä. Puuhailen niitä näitä, nukun milloin nukuttaa, valvon paljon öisin. Yritän kuvitella sitä hetkeä, kun synnytys muuttuu todelliseksi. En osaa. Yritän kuvitella sitä hetkeä, kun tuomme lapsemme vihdoin kotiin. En osaa. Ajatukseni eivät yksinkertaisesti yllä tätä hetkeä kauemmas. Ehkä ihan hyvä niin.

Olen pyrkinyt asennoitumaan tietoisestikin siihen, että otan maltillisesti vastaan, mitä tuleman pitää. Se, että pitkä odotus on vielä viime metreiltäänkin venähtämässä pidemmälle ei ole päässyt kalvamaan omaa mieltä. Minun on ihan hyvä olla näin. Kunhan vauva ilmoittelee itsestään pienin potkuin ja möngerryksin, en osaa pelätä mitään. Ehkä en enää koskaan saa kokea sitä tunnetta, kun lapseni liikkuu kohdussani. Rakastan sitä, miltä se tuntuu. Olen onnekas, että saan elää sen nyt.

Emme me taida jouluksi kotiutua. Ehkä olen jouluna synnyttämässä. Ehkä odottelemme vielä. Joka tapauksessa tämä joulu on ainutkertainen ja ikimuistoinen.

Hän on joka tapauksessa luonamme jo nyt.

20 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mukulakivikadulle ajelemaan autolla, auttoi minulla (ja monella muullakin) synnytyksen alkamiseen. Itse olin rv37+0 ilman mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta ja olimme testaamassa siskoni uutta autoa ja ajelimme mukulakivikatua pitkin. Seuraavana aamuna vedet menivät ja sitä seuraavana aamuna syntyi maailman kaunein pieni tyttömme <3 tasan 2,5v sitten :)
tsemppiä ja voimia!
-Maisa-

Anonyymi kirjoitti...

<3 olette ajatuksissa.

Tuleekohan teille yhtä erityislaatuinen jouluaatto kuin minun vanhemmillani kolmea yötä vaille 26v sitten :)

Liekö syntymäajankohdallani osuutta asiaan, mutta olen kyllä perinpohjin jouluihminen ja rakastan tätä joulun aikaa ja kaikkea siihen liittyvää, mutta huomaan, että joulun aika on myös sellainen, jolloin puuttuvia omia lapsia kaipaa hitusen enemmän. Lasten ilo tekee joulun ja kaipauksesta huolimatta pidän siitä, että meidän jouluissa on aina ollut sisarusten lapsia tuomassa sitä iloa meillekin <3

Me olemme mieheni kanssa vielä täällä "toisella puolen" eli odotetaan. Käydään hoidoissa ja odotetaan. Että joku päivä...

t. 6 vuotta tahattomasti lapsettomana

Turnip kirjoitti...

Olet(te) täälläkin kovasti ajatuksissa. Niin odottelen uutisia, kuin paremminkin tuntisi <3

Nauti massusta kun se siinä vielä hetken on. Oikeassa olet, ei ole mitään niin ainutlaatuista kuin oman pienen venyttely kohdun kätköissä, vaan on se hurjan ihanaa ja ihmeellistä siinä sylissäkin.

Ainutlaatuista joulunaikaa teille <3

Anonyymi kirjoitti...

Olen aina välillä käynyt kurkkimassa, josko täällä olisi ihania uutisia. Muistan vielä nuo hetket. Oma lapseni syntyi rv 41+2, ja vaikka olin välillä jo kypsä odottamiseen, en silti osannut kuvitella mitään muuta kuin raskaana olemista. Vasta herättyäni eräänä aamuna lapsiveden menoon, aloin ymmärtää, että lapsemme todella syntyy. Nyt. Siitä alkoi ihana yhteinen retkemme <3 Nauti möngerryksestä. Minulla tuli synnytyksen jälkeen heti ikävä masua ja sitä, miltä tuntui, kun kantapää tuli kyljen ihosta läpi. Tuntui kummalta katsoa niitä samoja jalkoja mahan ulkopuolella :) Oikein ihanaa joulua, kävi miten kävi!
T:Niiskuneiti

Sydänjää kirjoitti...

Kaikkea hyvää teille odotukseen ja synnytykseen :) Minä olen syntynyt joulupäivänä, Se on hyvä päivä.

Sydänjää kirjoitti...

Kaikkea hyvää teille odotukseen ja synnytykseen :) Minä olen syntynyt joulupäivänä, Se on hyvä päivä.

Donna Orkidea kirjoitti...

Hei Ainu! Olen seurannut taivaltasi Miksette hanki koiraa -ajoilta tänne reilun vuoden ajan. Kirjoitat sielukkaasti, olen samaistunut lukuisiin kohtiin aikaisemmassa blogissasi ja toivon sinulle hyvää. Muistorikasta joulunaikaa ja onnea uuden elämänvaiheen alkuun täältä "toiselta puolelta"!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Ainu. Blogisi on tehnyt minuun suuren vaikutuksen, olen seurannut taivaltasi ja olen onnellinen pian sinua kohtaavansa onnesta, olenhan äiti itsekin, pitkän kaavan kautta äidiksi minäkin tullut. Toivon teille rakkaudentäyteistä joulua, pian elämänne täydentyy uudesta pienestä ihmisestä. Malttamattomina täällä odotellaan uutisia. Onnea matkaan Ainu!

Adae kirjoitti...

Seurailen edelleen tarinaanne ja kovasti odottelen uutisia!

Laitoin sinut mukaan haasteeseen http://vaillako.blogspot.fi/2013/12/haaste-otettu-vastaan.html

tyttöankka kirjoitti...

<3 Kaikkea hyvää näihin päiviin sinulle!

Toivottavasti joulu on ollut ihana!

Anonyymi kirjoitti...

Vitsi mua jännittää millo tänne tulee ihania uutisia! <3

-janna

Anonyymi kirjoitti...

Täällä myös odotetaan uutisia!

-Sanna

Anonyymi kirjoitti...

...ja täällä - päivittäin on käytävä tarkistamassa :) Niin paljon odotan kauniita uutisia!

SS kirjoitti...

Jokohan ihme on syntynyt? Uutisia odotellaan täälläkin :)

Anonyymi kirjoitti...

Uutisia kovasti odottaen!!!! <3

-Helmi :)

Anonyymi kirjoitti...

Kuin myös täällä uutisia odotetaan, minta kertaa päivässä täytyy käydä kurkkimassa :)

Anonyymi kirjoitti...

Eihän tätä jännitystä kestä kukaan. Kesken uudenvuodenjuhlienkin piti minun tulla tarkastamaan onko uutisia. Voi kun kaikki olisi hyvin teillä Ainu <3

Anonyymi kirjoitti...


NOOOOOOOOHHHHH????!!!!!!

Enkelipojan äippä




Anonyymi kirjoitti...


Ai niin: Hyvää uutta vuotta 2014!!!!!
Jeeeeeee!!!!!

Enkelipojan äippä

Elina kirjoitti...

Voi kumpa jo antaisit vaikka ihan pienenpienen vinkin siitä, et teillä on kaikki ok! :)