sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Tämä kevät



28.3.2017

Olen ollut viime aikoina kovin väsynyt. Tyttö heräilee öisin ja valvottaa, mutta sellaista se on ollut koko meidän yhteisen elämämme ajan. Viime aikoina minulla on ollut vaikeuksia saada öisin enää uudelleen unta. Se ahdistaa, pitäisi kuitenkin jaksaa päivisin keskittyä, ajatella, oppia uutta. Pää tuntuu vaan kovin tahmealta ja mikään ei oikein jää mieleen. Ärsyttää oma toistaitoisuuteni.

Epäilen, että olen tulossa vuorostani kipeäksi. Tyttö on ollut yleisesti ottaen hyvin terve pieni olento. Viime aikoina hänellä on ollut muutama kuumeilujakso. Ehkä se on seuraavaksi vuorossa minulla. Jos vain saisi nukuttua paremmin. Vastustuskyky on varmaan heikoilla siksikin. Koko ajan myös vähän kuvottaa. Paksu möhkäle seilaa edestakaisin rintakehän alla. Tulisi nyt sitten kunnolla kipeäksi, tällainen puolikipeänä oleminen ei ole mistään kotoisin. Kaiken lisäksi toisessa rinnassani oli joku aika sitten pieni haavauma. En tiedä, mistä se oli tullut, mutta rinta oli kipeänä. Nyt haavauma näyttää kuitenkin parantuneen, mutta kipeä tunne ei ole poistunut. Ei, vaan ennemminkin siirtynyt myös toiseen rintaan. Ei oikein sietäisi minkäänlaista kosketusta, edes vaatetukselta.

Tänään on tasan neljä vuotta siitä, kun kaksi alkiota selvisi talven yli kestäneen pakkasjaksonsa jälkeisestä sulatuksesta ja ne siirrettiin minuun. Tasan neljä vuotta sitten alkoi konkreettinen odotuksen odotus. Se, joka päättyi elämäni mullistukseen, elämäni ainoaan positiiviseen raskaustestiin. Se, miltä testi näytti siinä hetkessä, kun tutun surkean yhden viivan sijaan testialueelle ilmeistyikin samantein kaksi viivaa, sitä näkyä en unohda koskaan. Ei epäilystäkään siitä, mitä oli tapahtunut. Olin tullut raskaaksi.

Tasan neljä vuotta sitten. Raskaustesti, johon piirtyi kaksi viivaa.

Milloin minulla on viimeksi ollut kuukautiset? En pysty muistamaan, olen aktiivisesti yrittänyt unohtaa kaiken siihen kyttäämiseen ja vahtimiseen ja pettymiseen liittyvän sonnan ja vihdoin olen onnistunut. En halua elää enää elämääni ajatellen, että mitä jos kuitenkin. Joskus joulukuussa ostin uuden kuukautiskupin, kauniin oranssin värisen ja olen käyttänyt sitä yksien kuukautisten ajan, mutta milloin? Selaan kalenteria, yritän muistella, mitä milloinkin on tehty. Tuossa oltiin hiihtolomalla, ei silloin. Tuossa käytiin uimahallissa, ei silloin. Ja tuossa oli kylpyläreissu, ei silloin.

29.3.2017

Tänään tyttö ei mene päiväkotiin, vaan vietämme päivän yhdessä. Tyttö tahtoo matkustaa bussilla. Minäkin haluan. Käymme kaupungilla, leikkimässä, syömässä, ruokakaupassa. Kaupan sisäänkäynnin vieressä on apteekin ovi. Hetken mielijohteesta kävelen sisään ja ystävällinen farmaseutti tulee heti luokseni kysymään, voiko auttaa. Kohta kävelen apteekista ulos raskaustesti laukkuni pohjalla. Ilma on kaunis, päätän kävellä kotiin asti.

Kotimatkalla tyttö nukahtaa rattaisiin. Perille päästyämme en raaski herättää, vaan tuuppaan kärryt tyttöineen ovesta sisään ja jätän niine hyvineen eteiseen nukkumaan. Minua pissattaa ja kiipeän yläkerran vessaan.

Se, miltä testi näytti siinä hetkessä neljä vuotta sitten, kun surkean yhden viivan sijaan testialueelle ilmestyikin samantein kaksi viivaa, sitä näkyä en unohda koskaan.

Tällä kertaa se näky tuntuu vieläkin ihmeellisemmältä.
 

12 kommenttia:

Nappi kirjoitti...

<3

naley kirjoitti...

Uskomattoman ihanaa oli lukea tämä teksti <3

tyttöankka kirjoitti...

Voi että 😍! Ihan kyyneltä kohosi silmään. Onnea Ainu!!

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten ihanaa, onnittelut sydämeni pohjalta koko perheelle! Toivottavasti saamme seurata mukana raskausaikaasi :)

Iina Mau kirjoitti...

Voi mahtavuutta <3

Anonyymi kirjoitti...

Voi ihanuus! Paljon, paljon onnea! Parin kuukauden tauon jälkeen tulin katsomaan, oletko kirjoittanut jotain ja täällähän oli mitä hienoin uutinen :) Ihan kyynelet nousi silmiin heti aamun alkajaisiksi!

Anonyymi kirjoitti...

Paljon onnea!!!
Blogisi tuli mieleen näin äitienpäivänä ja oli ihana lukea tällainen päivitys. Ihanaa odotusaikaa ja ilon hetkiä esikoisen kanssa!

Nelly kirjoitti...

Paljon onnea!!!! ❤❤ Onko tämä raskaus luomu?!

Nelly kirjoitti...

P.s. Kirjoitathan meille edelleen! ❤ :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi ihanaa! Suuret onnittelut!

Ainu kirjoitti...

Kiitos kaikille teille onnitteluista. :) Lämmittää sydäntä kyllä.

Tämä raskaus on siis tosiaan täysin luomu ja tavallaan lisäksi täysin suunnittelematon. Ehkäisyä ei tosin ole ollut synnytyksen jälkeen käytössä näihin reiluun kolmeen vuoteen, mutta oikeastaan siksi, ettei meillä ollut mitään odotuksia siihen, että ihan oikeasti nyt luomusti raskaaksi voisi tulla. Lähinnä on kytenyt vain sellainen omissa taka-ajatuksissani pyörinyt toive siitä, että toisen lapsen joskus vielä saisimme. Pakkasessakin alkioita on vielä muutama, niitä oli kai tarkoitus yrittää, kunhan oma opiskelu- ja työtilanne tästä vakiintuisi joskus. Hassua, miten elämä pääsikin yllättämään ihan täydellisesti.

Annika kirjoitti...

Ihanaa! Onnea! <3

Meillä on kaksi icsi-poikaa. Helmikuussa tein aivan yllättäen positiivisen raskaustestin. Kuopuksen jälkeen ehti olla vain kahdet menkat. Toki kolmas lapsi oli erittäin toivottu, mutta ei millään tavalla odotettu. Kaikki vaatteet ym oli annettu jo pois. Raskaus on nyt puolivälissä ja edelleen en pysty käsittämään että saimme kokea tällaisen ihmeen.