keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Uusi alku

Olen aina pitänyt keväästä. Siitä, kun kesä on vasta lupauksena edessäpäin. Siitä, miten saa odottaa päivää, jolloin puiden pullistuvat silmut räjähtävät vaaleanvihreiksi pikkulehdiksi. Siitä, kun kaikki on uutta ja tuoretta, tuoksuvaa ja vehreää.

Tänä keväänä maailmani muuttui. Huhtikuun alkuviikoilla sydämeni jätti pari lyöntiä välistä. Hieroin epäuskoisena silmiäni. Pyörrytti. Itkin ja nauroin ja tärisin. Raskaustestiin ilmestyi vuosien odotuksen jälkeen toinenkin viiva. Maaliskuun lopulla pakastimesta sulatettu ja kohtuuni siirretty alkio oli elossa, kiinni minussa. Kauan kaivattu raskaus oli aluillaan.

Se muutti kaiken. Siitä lähtien olen ollut onnellinen. Pakahduttavan, läkähdyttävän, ylitsepursuavan onnellinen. Vuosien tuska hellitti kuristavan otteensa kaulaltani. Lapsettomuus on kuitenkin iso osa minua, edelleen. En koskaan unohda niitä vuosia, joina se ehti sumentaa tajuntani, ujuttaa lonkeronsa kaikkeen, mitä tein. Niin kauan yritin juosta lapsettomuuttani karkuun, että en missään nimessä voi vain pyyhkäistä noita vuosia pois.

Nyt en enää juokse. Enää ei ole kiire mihinkään. Nyt olen ja ihmettelen sitä todellisuutta, jossa sisälläni kasvaa uusi alku, uusi ihminen. Se on tämä todellisuus. Tämä elämä. Minun elämäni.

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi Ainu. <3 Seurasin sinua tänne uuteen blogiin. Ihanaa ettet lopettanut bloggailua. Itku tuli kun luin tuon äsken. Itku onnesta puolestasi ja kiitollisena omasta onnestani. Sain myös melko tarkalleen vuosi sitten ensimmäisen plussan raskaustestiin Ivf-hoidon avulla vuosien tuskan jälkeen mulla nukkuu oma poika pihavaunuissa. Toivon sulle kaikkea hyvää ja onnellista odotusta. <3

Tulppaani 79 kirjoitti...

Ihastellen seurasin myös tänne. Olin niin onnellinen kun luin että olitte saaneet vihdoin toivotun plussan. Meillä on elokuussa 11 syntytnyt icsi poikalapsi. Sykysllä ehkä uudelleen hoitohin....?
Ihanaa ja aurinkoista kesää :)

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin jään seurailemaan tänne uuden blogin puolelle!

Anonyymi kirjoitti...

Monennettako vuotta opiskeletkaan kätilöksi?

Lukenut olen myös edellistä blogiasi ja nyt innolla saa lukea raskaudestasi:)

Ainu kirjoitti...

Hei vain kaikki ja mukava kuulla, että tämä uusi vaihe elämäänikin kiinnostaa. Tervetuloa! :)

Opiskelen tosiaan nyt kolmatta vuotta, eli vähän yli puolenvälin tässä kai ollaan opinnoissa. Tulevan tauon pituutta en vielä osaa arvailla... :D

Anonyymi kirjoitti...

Hei Ainu!
Ihanaa että jatkat kirjoittamista! Minulla on yksi ICSI-ihme ja toista ihmettä odotan tänä vuonna saapuvaksi. On pakko kommentoida, kun kirjoitit, että kiire on poissa. Minä muistan tuon tunteen niin kauhean hyvin, se on se tunne, joka painui mieleeni. Yrittäessä ja hoidoissa rämpiessä oli niin kiire. Kiire ja ahdistus pois siitä olotilasta missä oli, koko ajan oli yritettävä johonkin suuntaan tai taisteltava vastaan. Ja sitten yhtenä päivänä se oli poissa. Olo oli niin vapaa. Ja siitä lähtien on ollut hyvä olla juuri tässä. Ei tarvitse yrittää mihinkään muualle, eikä kiirehtiä mihinkään. On vaan niin hyvä olla että voisi jäädä hetkeen asumaan. Se on niin hämmentävä tunne niiden toistenlaisten vuosien jälkeen. Onnellista odotusaikaa <3
-S

ulmai kirjoitti...

seurantaan <3 :)

Silmu kirjoitti...

Minulla meni kylmät väreet ja kyyneleet nousi silmiin, kun luin tämän. <3 Tarina on niin tuttu!

Meillä on niin samankaltainen taival takana. Me annoimme lapsitoiveelle vallan 05/2006 alkaen. Ensimmäinen plussa saatiin vuosi sitten ja lopulta toive toteutui tämän vuoden helmikuussa pienen syntyessä <3. Vuosi sitten näihin aikoihin aloitimme viimeisen hoidon.
Ja tunnen myös tuon tunteen, kun se kiire poistuu. Kun kaikki on niinkuin pitääkin.

Olen muutenkin miettinyt nyt hoitoa paljon ja tämä sinun tilanne tosiaan nyt iski!

Suunnattoman paljon onnea sinulle ja ihanaa odotusaikaa <3

SS kirjoitti...

Ihana päästä seuraamaan ja elämään mukana tätä kauan odotettua matkaa äidiksi. Blogisi on antanut minulle uskomattoman paljon voimaa viime vuosina, suurin kiitos siitä.

Ainu kirjoitti...

Ihania viestejä taas. Tervetuloa!

Tämä tarina on käynyt toteen niin monelle, olen äärettömän onnellinen, että olen nyt yksi heistä. Ja samalla toivon niin kovasti, että kaikki voisivat olla osa tätä onnelliseksi kääntynyttä tarinaa. Että kaikkien tarina löytäisi oman reittinsä onneen.

Olen hämmentynyt. <3

Ina kirjoitti...

Onpa mukava seurata sinua uuteen blogiin! Ihana lukea näitä kuulumisia. Tännekin kuuluu ihmeitä: Sisälläni lyö toinen sydän, noin pari kuukautta vanhempi kuin sinulla. Olen vieläkin ihmeissäni, enkä tahdo uskoa todeksi. Ihailen taitoasi ottaa päivä kerrallaan ja uskoa huomiseen. Minulla se tekee vaikeaa, vaikka toista kertaa tässä ihanassa tilanteessa olenkin. Hyvää kesää ja ihanaa odotusta! Olen niin iloinen puolestanne :)

Ainu kirjoitti...

Voi Ina! <3 Onneksi olkoon, todellakin. Iloinen olen mäkin teidän puolesta. Voi miten hirmuisen iloinen!

Ihmettelen omaa oloani. Vieläkin se varmuus ja tyyneys on niin vahvaa, että en pelkää. Ehkä pelotkin vielä jonain päivänä tulevat, en tiedä, mutta nyt koitan elää tässä hetkessä, kun näköjään pystyn. :) Ihanaa kesää teillekin. Kerrothan joskus kuulumisiasi?

Ina kirjoitti...

Kiitos! En tiedä, kerronko kuulumisia enää julkisesti, ainakaan pian. Mutta mailia voin laittaa jossain vaiheessa. Olen miettinyt sitä jo aiemmin. Hassua, tunnut niin tutulta, vaikka olemme ihan tuntemattomia toisillemme. Niin tutulta, että tulee mieleen kertoa kuulumisia :)

Ainu kirjoitti...

Hassua Ina todellakin, siltä mustakin tuntuu. :) Oonkin joskus aina miettinyt, mitä mahtaa sun elämään kuulua. Laita ihmeessä postia joskus, jos tahdot. Ilahduttava ajatus. :)