Tähän saakka olen ollut peloton. Olen sivuuttanut ympäriltä tulevat vihjailut "alkuraskauden vaaroista" olankohautuksin. En ole nähnyt mitään syytä, miksi nyt pelätä jotain, mihin en itse voi mitenkään vaikuttaa. En itseasiassa edes ymmärrä, miksi ulkopuoliset ylipäätään muistuttavat siitä, että alkuraskaus on raskauden vaarallisinta aikaa. Miksi ihmeessä raskaudestaan onnea hehkuva haluaisi kuulla sellaisia muistutuksia? En ymmärrä. Tiedän todellisuuden varsin hyvin itsekin, muistuttamatta. Ja nyt, kun vuosien odotuksen jälkeen olen vihdoin tässä, olen halunnut keskittyä aidosti nauttimaan näistä hetkistä, kun onnekseni olen siihen näköjään rauhallisin mielin pystynyt.
Viime yönä näin kuitenkin unta. Ehkä se johtui kuumuudesta tai ehkä se johtui ensi viikolla häämöttävästä toisesta ultrauksesta. Joka tapauksessa uneni ei ollut hyvä. Se ei ollut kaunis. Se ei ollut haaveileva. Se oli sellainen uni, josta herätään mykkä kauhun huuto huulilla, tuskanhiki niskassa, silmät auki rävähtäen, sydän pamppaillen. Se oli ihan hirveä painajainen, johon liittyi kuollut vauva.
Nyt tunnen sisälläni huolta. Mitä jos -ajatukset saavuttivat minutkin. Onneksi ultraan ei ole monta päivää. Sydämessä tuntuu joka tapauksessa nyt vähän erilaiselta. Kuiskaan tuulen mukaan hennon toiveen siitä, että kaikki olisi lapsellani hyvin. Enempään en itse nyt pysty.
9 kommenttia:
Voi Ainu! Kumpa olisit nukkunut tuon yön sikeästi, eikä tällainen uni olisi jäänyt muistiin. Useinkaan unissa ei ole mitään perää ja eikö huonot asiat tarkoita hyvää.
Itse olen useasti nähnyt unta, että odotan, mutta eihän niissä mitään perää ole ollut :)
Tulisipa se toinen ultra pian.
Sanotaan että raskaana ollessa näkee paljon unia, etenkin niistä peloista. Mieli ilmeisesti käy läpi niitä pelkoja joita tietää olevan olemassa muttei niitä varsinaisesti ajattele. Itse pitelin raskaana ollessani unessani aina pientä rotan kokoista vauvaa käsissäni joka oli niin hento että saattoi mennä rikki jos ei tarpeeksi hellästi käsitellyt.
Mä olen ollut niin iloinen sun puolesta, kun olet pystynyt nauttimaan ja pelottomana taittamaan tätä matkaa. Toivottavasti pian löydät taas sen tunteen <3
Voih, luulen ettei kukaan täysin huolilta voi välttyä. Kenenkään ulkopuolisen niistä ei ole kyllä syytä muistuttaa, raskaanaolevan mieli on ihan tarpeeksi herkkä muutenkin! Itsekin pelkäsin alkuraskaudessa keskenmenoa, kun välillä heräsin hirveisiin vatsakipuihin ja olin varma että makaan kohta verilammikossa.. Huolet oli onneksi turhia ja raskauteen liittyy monenlaista outoa kolotusta, nyt mennään viikoilla 24+2 :) Rakenneultraan saakka jännitti, nyt olen uskaltautunut jo hellittämään kun vauva potkii masussa päivittäin <3 Aivan ihanaa raskautta sinulle, ja tosiaan on turha pelätä sellaista mihin ei voi vaikuttaa. Mutta aina sille ei vaan voi mitään :)
Toivottavasti ajatuksesi ovat jo rauhoittuneet. Ihanaa, että oot voinut iloita ja nauttia ilman pelkoa. Sillä tavalla aikakin kuluu nopeammin.
Kaikki on varmasti hyvin <3.
Ei sillä etukäteen murehtimisilla tee mahdollista surua yhtään helpommaksi, päinvastoin. Olen siis samaa mieltä, se on turhaa.
Mutta ajattelisin, että unesi on vain valmistautumista äitiyteen. Itsekin näin tiesminkälaisia unia, hyviä ja huonoja ja jouduin kohtaamaan uusia tunteita ja pelkoja. Tarpeellista tai ei, mutta kyllä se äidinrakkaus sisältää sen riiiiiiipivän menettämisen pelonkin, kun toinen on NIIN rakas.
Niinpä se varmasti on, että huolilta ei välttyä voi, eikä ole tarkoituksellistakaan. Oli vain niin inhottava heräys eilen. Edelleenkin pidän itseäni jotenkin etuoikeutettuna, että kaikki on kuitenkin mennyt niin hyvin. Tiistaina on ultra, kyllä mä taas sinne jaksan odottaa. <3
Ja nyt on tosiaan jo paljon parempi mielikin.
Raskausaika ja kamalat unet. Kyllä. Uni siitä, että vauva syntyy yllättäen mustikkamättäälle ja on niin pieni että katoaa. Tai uni siitä, että vauva on omituisen värinen, kirkkaan pinkki, jotenkin muovinen, ja unohtuu koko ajan jonnekin...
Se on se Äidin mieli, ja se kasvaa sinussa koko ajan.
-maaria-
Tuntuu vieläkin hassulta ajatella itseäni äitinä. Äiti. Se minä olen tälle lapselle. Siihen tässä koko ajan valmistaudutaan. Aikamoista.
Lähetä kommentti