tiistai 29. lokakuuta 2013

Kutinaa

Ihoni on aina ollut suhteellisen herkkä. Käytän helliä nestemäisiä pesuaineita pyykätessäni, rasvailen ja öljyän ihoani ahkerasti, jottei se liikoja kuivuisi. Nyt raskaana ollessani olen erityisesti keskittynyt öljyämään mahaani ja se on tuntunut todella hyvältä.

Eilen illalla kuitenkin hätkähdin. Raavin ja raavin ja raavin sänkyyn mentyäni ympäri vartaloani jylläävää kutinaa, joka tuntui ylitsepääsemättömältä ja todella rajulta. Jalkapohjiani toisiaan vasten pakkomielteisesti hinkatessani yhtäkkiä mieleeni jysähti ajatus siitä, että tämä ei nyt välttämättä kuitenkaan ole mitään peruskutinaa. Kovasti kutiseva iho kun saattaa olla ainoa näkyvä merkki raskaushepatoosista.

Aamulla kutina jatkui ja soimasin itseäni. Miksi en ole aiemmin kiinnittänyt tähän huomiota? Onko kutina ollut aiemmin näin voimakasta? Onko jalkapohjiani kutittanut aiemmin? Miksi en tarkkaile itseäni paremmin ja ota asioita vakavammin? Olenko turhan huoleton? Ja kun kutinaa ajattelee, niin silloin vasta todellakin kutittaa.

Nyt odottelen, että neuvolani päivittäinen soittoaika alkaisi. Todennäköisestihän tämä nyt ei ole yhtään mitään ärsyttävää kutkaa kummempaa, mutta asian tarkistaminen on minun vastuullani. Huolestuttaa.

11 kommenttia:

Turnip kirjoitti...

Luotetaan siihen, että se on vain normaalia kutkaa. Toivottavasti sait kuitenkin lähetteen verikokeeseen huomisaamulle? Parempi sata turhaa verikoetta kuin se, että jäisi huomaamatta. En minäkään osaa sanoa, missä vaiheessa kutina viime raskaudessa alkoi, ehtikö olla kauankin ennen kuin huomasin... Onneksi usemmiten ovat turhia hälytyksiä! Yritä olla turhia miettimättä <3

Ainu kirjoitti...

Kiitos Turnip myötätunnosta. Sain lähetteet labraan huomisaamuksi, onneksi nämä huolet otetaan tosissaan. Luultavastihan tämä ei ole muuta kuin mitä-lie-kutinaa, mutta kuitenkin se pahempi vaihtoehto väkisin nousee mieleen. Ja pakko on sanoa, että kun eilen illalla polttelevia jalkojani raaputin, niin kyllä sinä tulit mun mieleeni. Pikkusiskon tarina on koskettanut todella syvältä mua ja vaikka en ole teitä koskaan tavannutkaan, niin olette mielessä. Ja nyt alkoi itkettääkin. Iso rutistus Turnip sulle. <3

Anonyymi kirjoitti...

Olen seurannut blogiasi pitkään, mutten ole aiemmin kommentoinut. Hyvä, että kiinnitit huomiota kutinaan ja otit yhteyttä neuvolaan. Itselläni oli molemmissa raskauksissa raskaushepatoosi.

Ensimmäinen raskaus jouduttiin käynnistämään rv 33+5, koska maksa-arvoni olivat todella korkeat. Lääkitys ei tehonnut, joten siksi käynnistys oli pakko tehdä. Vauva syntyi 2-kiloisena, mutta hyvinvoivana ja hengitti ilman apuja. Nyt hän on jo 1 v. 9 kk reipas tyttö.

Toisessa raskaudessa seurasin tarkkaan oloani ja hepatoosi havaittiin ajoissa. Sain lääkityksen ja tällä kertaa se tepsi. Käynnistys päätettiin ajoittaa laskettuun aikaan, mutta vauva päätti syntyä rv 39+5, eli ei tarvinnut käynnistää. Ponnistusvaihe oli vaikea ja vauvalla oli käynnistymisvaikeuksia. Sai muutaman tunnin hengitystukea, mutta yöksi sain hänet jo vierihoitoon. Vauvalla on ollut koliikkia, mutta nyt se alkaa vähitellen helpottaa, kun hän on 2 kuukauden ikäinen.

Toivotaan, ettei kohdallasi ole kyse raskaushepatoosista, mutta vaikka olisikin, niin se on kuitenkin yleensä hoidettavissa lääkityksellä ja vaikka jouduttaisiin käynnistämään, niin olet kuitenkin jo hyvillä viikoilla, joten vauva varmasti pärjäisi hyvin, vaikka olisikin ennenaikainen. Mutta toivotaan, että hän saa pysyä vielä hetken masussa. Kaikkea hyvää loppuraskauteen :)

-Mari-

tyttöankka kirjoitti...

Toivottavasti siellä on kaikki hyvin! <3

Riepu kirjoitti...

Hei nyt Ainu kerro että miten teillä menee, täällä on lukija ihan huolesta soikeena!

Anonyymi kirjoitti...

Täällä kans yks lukija miettii miten menee, päivittäin käyn katsomassa onko tullut mitään kuulumisia

Anonyymi kirjoitti...

Ja täällä, oikeesti Ainu-ihanainen, täällä ootetaan kans jotain elonmerkkiä! Olen huolestunut! -P

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin käyn monta kertaa päivässä katsomassa, onko tullut kuulumisia! Toivon, että kaikki on hyvin, mutta tämä hiljaisuus huolestuttaa :(

Anonyymi kirjoitti...

Ja vielä yksi anonyymi edellisten jatkeeksi! Blogejasi olen lukenut sydämellä, osaamatta kuitenkaan koskaan kommentoida. Kaikkea hyvää ja kaunista teille! <3

Anonyymi kirjoitti...

Sama täällä, huolesta soikeena... Toivottavasti tämä hiljaisuus ei tarkota, ettei kaikki olisi siellä hyvin!!

Ainu kirjoitti...

<3 Oi voi teitä ihania siellä, ei huolta! Anteeksi kun on jäänyt tänne kirjoittelu, kaikki on ihan hyvin, flunssainen vain olen ja väsynyt, mutta pikkuisella ei ole mitään hätää. :)