28.3.2017
Olen ollut viime
aikoina kovin väsynyt. Tyttö heräilee öisin ja valvottaa, mutta sellaista se on
ollut koko meidän yhteisen elämämme ajan. Viime aikoina minulla on ollut
vaikeuksia saada öisin enää uudelleen unta. Se ahdistaa, pitäisi kuitenkin
jaksaa päivisin keskittyä, ajatella, oppia uutta. Pää tuntuu vaan kovin
tahmealta ja mikään ei oikein jää mieleen. Ärsyttää oma toistaitoisuuteni.
Epäilen, että
olen tulossa vuorostani kipeäksi. Tyttö on ollut yleisesti ottaen hyvin terve
pieni olento. Viime aikoina hänellä on ollut muutama kuumeilujakso. Ehkä se on
seuraavaksi vuorossa minulla. Jos vain saisi nukuttua paremmin. Vastustuskyky
on varmaan heikoilla siksikin. Koko ajan myös vähän kuvottaa. Paksu möhkäle
seilaa edestakaisin rintakehän alla. Tulisi nyt sitten kunnolla kipeäksi,
tällainen puolikipeänä oleminen ei ole mistään kotoisin. Kaiken lisäksi toisessa
rinnassani oli joku aika sitten pieni haavauma. En tiedä, mistä se oli tullut,
mutta rinta oli kipeänä. Nyt haavauma näyttää kuitenkin parantuneen, mutta
kipeä tunne ei ole poistunut. Ei, vaan ennemminkin siirtynyt myös toiseen
rintaan. Ei oikein sietäisi minkäänlaista kosketusta, edes vaatetukselta.
Tänään on tasan
neljä vuotta siitä, kun kaksi alkiota selvisi talven yli kestäneen
pakkasjaksonsa jälkeisestä sulatuksesta ja ne siirrettiin minuun. Tasan neljä
vuotta sitten alkoi konkreettinen odotuksen odotus. Se, joka päättyi elämäni
mullistukseen, elämäni ainoaan positiiviseen raskaustestiin. Se, miltä testi
näytti siinä hetkessä, kun tutun surkean yhden viivan sijaan testialueelle ilmeistyikin
samantein kaksi viivaa, sitä näkyä en unohda koskaan. Ei epäilystäkään siitä,
mitä oli tapahtunut. Olin tullut raskaaksi.
Tasan neljä
vuotta sitten. Raskaustesti, johon piirtyi kaksi viivaa.
Milloin minulla
on viimeksi ollut kuukautiset? En pysty muistamaan, olen aktiivisesti yrittänyt
unohtaa kaiken siihen kyttäämiseen ja vahtimiseen ja pettymiseen liittyvän
sonnan ja vihdoin olen onnistunut. En halua elää enää elämääni ajatellen, että
mitä jos kuitenkin. Joskus joulukuussa ostin uuden kuukautiskupin, kauniin
oranssin värisen ja olen käyttänyt sitä yksien kuukautisten ajan, mutta
milloin? Selaan kalenteria, yritän muistella, mitä milloinkin on tehty. Tuossa
oltiin hiihtolomalla, ei silloin. Tuossa käytiin uimahallissa, ei silloin. Ja tuossa
oli kylpyläreissu, ei silloin.
29.3.2017
Tänään tyttö ei
mene päiväkotiin, vaan vietämme päivän yhdessä. Tyttö tahtoo matkustaa bussilla.
Minäkin haluan. Käymme kaupungilla, leikkimässä, syömässä, ruokakaupassa.
Kaupan sisäänkäynnin vieressä on apteekin ovi. Hetken mielijohteesta kävelen
sisään ja ystävällinen farmaseutti tulee heti luokseni kysymään, voiko auttaa.
Kohta kävelen apteekista ulos raskaustesti laukkuni pohjalla. Ilma on kaunis,
päätän kävellä kotiin asti.
Kotimatkalla
tyttö nukahtaa rattaisiin. Perille päästyämme en raaski herättää, vaan tuuppaan
kärryt tyttöineen ovesta sisään ja jätän niine hyvineen eteiseen nukkumaan.
Minua pissattaa ja kiipeän yläkerran vessaan.
Se, miltä testi
näytti siinä hetkessä neljä vuotta sitten, kun surkean yhden viivan sijaan
testialueelle ilmestyikin samantein kaksi viivaa, sitä näkyä en unohda koskaan.
Tällä kertaa se
näky tuntuu vieläkin ihmeellisemmältä.
