Heräsin aamutuimaan outoon tunteeseen. Kyllä, tietenkin minulla oli pissahätä, niin on joka aamu. Kyllä, tottakai minua janotti, niin janottaa joka aamu. Kyllä, olin nälkäinen, niin olen aina herätessäni. Mutta lisäksi oli jotain muutakin.
Joku koputteli vatsaani. Sisältäpäin. Tömpsäys toisensa perään kohti napaani. Ei mitään kuplintaa tai epämääräistä hivelyä. Ei epäilyksen sijaakaan. Kunnon potkuja, niin napakoita, että ne saivat minut havahtumaan hereille.
Ne olivat ensimmäiset selvät potkut, joita ei tarvinnut arvailla eikä kuulostella. Ja niitä tuli monta.
Jäin sänkyyn makaamaan hipihiljaa. Hivutin käteni vatsalleni ja tunsin hänet jokaisella aistillani. Mieheni nukkui sikeästi vierelläni ja minä hymyilin vain ja olin olemassa. Kaikki mennyt tuska oli hetkeksi poispyyhkäisty. Maailmassa ei ollut mitään muuta kuin me kolme. Siinä hetkessä oli kaikki, mistä täydellinen onni on rakennettu. Siinä hetkessä minä sain olla täydellisen onnellinen.
9 kommenttia:
<3 voi että, nauti ihanan ihmeen kutitteluista ja kosketuksesta.
Oi onnea <3
Ihanaa lukea näitä sun onnentäyttämiä tekstejä!
Ihana!!! <3 <3 Onnea!
Riitta
Ihanan onnellista tekstiä <3
♥♥♥♥♥♥♥♥
Enkelipojan äippä
oih, ne ekat kunnon potkut. <3 voi rakkaus!
Oi,ihanat ensimmäiset liikkeet.<3 Näitä ihania onnentäyttämiä hetkiä tulee mullakin joka päivä kun katson lastani <3
*paijaa Ainun vatsaa* :)
5kk vanhan Ivf-pojan äiti
oi ihanaa... <3 itse jo malttamattomana odotan, koska tuntee liikkeet.
-Bells-
<3 Taas ihan häkellyn kaikkien teidän myötäelosta. On tämä ihanaa. :) Siellä potkutteli tänäkin aamuna.
Lähetä kommentti