Pötköttelin saunan jälkeen rentona sohvalla, öljysin pyöryläisen mahani, jonka pikkuisemme jumppatuokio sai hötkymään ja hytkymään. Taputtelin pientä takapuolta, joka törrötti vasemmalla puolen napaani ja toisella kädelläni töpsyttelin vastaan muksivaa jalkaa. Silloin huomasin taas jotain minulle uutta ja ihmeellistä.
Pisara maitoa. Selvästi näkyvä pisara maitoa. Se laajeni suuremmaksi ja pulleammaksi, kunnes valahti pois. Maitopisara.
Maitoa, minusta lähtöisin. Maitoa valmistamaan minua rakasta kaivattua vauvaamme varten. Käsittämätön ihme ja samalla niin luonnollista ja tavallista. Maitopisara, joka valui pyöreitä muotojani pitkin pois.
Niin suuri onnen tunne jälleen. Kaikki on niin uutta ja erilaista. Niin jännittävää ja salaperäistä. Niin luontevaa ja omalla painollaan kulkevaa. Ja minä saan juuri nyt elää tätä kaikkea.
Jos olisin vuosi sitten tiennyt, mikä nurkan takana odottaa, olisin ollut vahvempi. En olisi romahtanut koulun vessaan, en olisi tukehtunut omaan tuskaani. Olisin pitänyt itseni kasassa ja odottanut kärsivällisesti. Mutta eihän se mene niin. Se kaikki mennyt on nyt osa minua. Ja se kaikki mennyt tekee tästä hetkestä väkevämmän. Se kaikki mennyt saa yhden pienen pisaran maitoa muuttumaan ylitseni vyöryväksi onnellisuuden aallokoksi. Siinä aallokossa minä kellun taas tämän illan ja olen enemmän elossa kuin koskaan ennen. Tänään sen sai aikaan yksi pisara maitoa.
11 kommenttia:
Voi Ainu.... mitäpä tuohon sanoisi....♥♥♥♥♥
Enkelipojan äippä
<3 niin ihanaa lukea kuinka onnellinen olet ja miten iloiseksi voikaan ihminen pisarasta maitoa tulla. Tänään tulit mieleeni, eikös sinulla ala jo laskettu aikakin häämöttää.? :)
-janna-
Niinhän se oli. Silloin vuosia sitten ajattelin usein, että jos tietäisin, että joskus pääsen jonkun äidiksi, jaksaisin kyllä vaikka kuinka kauan.
Ihana teksti. <3
Ja hauskaa, miten mielihyvä saa sen maidon herumaan. Kun meidän vauva oli juuri syntynyt, riitti pelkästään katse mieheltänikin kastelemaan paitani etumuksen.
Voih, olen onnellinen sun puolesta <3
<3 Puet tunteesi niin kauniiksi sanoiksi. Ja monet kirjoituksesi kolahtavat itseä jonnekin niin syvälle, että nytkin pidättelen kyyneleitä.
Itse olen nyt siinä vaiheessa, että odotan merkkiä paremmasta. Takana tänä vuonna keskenmeno ja kohdunulkoinen raskaus. Yritystä kaiken kaikkiaan yli vuosi. Jos tietäisin, että ensi vuosi on parempi jaksaisin varmasti paremmin.
Nyt haaveilen, että pääsen jonain päivänä iloitsemaan kaikista noista pienistäkin raskauteen liittyvistä asioista. Saatika sitten niistä nyytin tuomista iloista. Nämä vastoinkäymiset ovat kyllä varmistaneet sen, että aikanaan kun onni meille suodaan, niin otan sen ilolla vastaan.
Enkelipojan äippä, eipä siihen muuta tarvitsekaan. <3
Janna, voi kiitos. <3 Olen todellakin onnellinen. Laskettu aika on kuukauden päässä. Vielä en tunne itseäni valmiiksi tai mitenkään kypsäksi tähän raskaanaoloon. Jännittää toki jo pikkuhiljaa alkaa. :)
Anonyymi, on kauheaa, ettei sitä voi luvata kellekään. Muistan kyllä vielä, kun oma tilanne oli erilainen, miten jokainen hyvää tarkoittava vakuuttelu siitä, että kyllä me vielä onnistutaan, alkoi jopa ärsyttää, vaikka todennäköistähän tämä onnistuminen olikin. Mutta toivoa voi kuitenkin.
Pyykkis, oli tuo pieni tippakin jo aika metka tunne. :)
Nappi, ihana kuulla. :)
Rosuliina, koita jaksaa eteenpäin, olet kokenut jo kovia. Vaikka raskautta olisi arvostanut ilman lapsettomuusaikaakin, niin kyllä ne menneet tekee tästä kaikesta jotenkin enemmän, niin uskon. Toivon täällä teille tätä samaa onnea ja kaikkea hyvää. <3
Ihanaa Ainu lukea kuinka onnellinen olet. <3 Onnellinen puolestasi. <3
Äitinä olo on niin jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa,en vaihtaisi päivääkään pois.<3
-Helmi
<3
Olen seurannut matkaasi tälläkin "puolella". Meille kolmas PAS tulossa parin viikon päästä ja sinun tekstisi valavat minuun uskoa. Kun mekin onnistutaan, tulen varmasti ajattelemaan samoin kuin sinä nyt. Ikionnellinen puolestasi,
Siivetön.
<3 Kunpa jokainen kaipaava saisi kokea tämän onnen. Toivon sitä kovasti teille kaikille ja olen niin käsittämättömän kiitollinen tästä omasta ihmeestäni.
Lähetä kommentti