maanantai 11. marraskuuta 2013

Sydänääniä

Olimme ystäväperheen kanssa mökillä. He odottavat kanssamme tiiviisti tätä vauvaa. Tuntuu hyvältä saada jakaa näitä onnenhetkiä tärkeiden ihmisten kanssa. Tuntuu hyvältä, kun saan nähdä oman onneni heijastuvan rakkailta kasvoilta. Tuntuu hyvältä tietää, että meidän lasta rakastetaan jo nyt niin paljon.

Askartelin ystävääni varten sydänääntenkuuntelulaitteen. Nappasin tyhjentyneen vessapaperirullan hylsyn ja kirjoitin sen kylkeen nimen, jolla lastamme kutsumme. Kirjoitin nimen ja piirsin sydämiä. Ystäväni työnsi korvansa hylsyn toiseen päähän ja painoi toisen pään alavatsalleni, sinne puolelle, jossa vauvan selkäpuoli tuntuu.

Hetken kuulostelun jälkeen ilme ystäväni naamalla nytkähti. Hän kuuli pienen sydämen nakuttavan. Se ei ollut minun pulssini, se ei ollut istukan virtauksien ääniä, se ei ollut suolistoni murinoita. Se oli pikkuisen vauvan sydämen syke. En yllä itse kuuntelemaan, en tietenkään. Mutta ystäväni kasvoilta sain lukea, miltä se kuulosti, miltä se tuntui.

Tämä hetki oli yksi monista tärkeistä. Niistä suurista pienistä hetkistä, joita tämä raskaus on tuonut elämääni. Jotka lapsettomuus on muuttanut lähes elämää suuremmiksi. Niitä hetkiä, jotka haluan tallentaa syvälle sisimpääni ja muistaa ikuisesti.

5 kommenttia:

Keiju kirjoitti...

Elämän sanatonta kauneutta <3

Olen iloinen, että kaiken surun ja epätoivon jälkeen saat kokea näitä hykerryttäviä onnentunteita.

Olkoon niin nyt ja aina!

Hydrangea kirjoitti...

Seurasin yritysblogiasi ja nyt tätä odotusblogia. On ollut hienoa huomata, kuinka kiitollinen olet ollut pienestä ihmeestänne ja myös kuinka olet vähitellen osannut nauttia raskaudesta enemmän pelkäämättä. Toivon, että kaikki menee hyvin loppuun asti. Toivon itsekin olevani jonain päivänä yhtä onnekas. Mulla oli ensimmäinen punktio perjantaina ja tuoresiirtoon en pääse hypeririskin takia. Nyt odotetaan jännittyinein ja toiveikkain mielin tietoa alkioista ja sitten joulukuista PAS:ssia. Tarinasi luo toivoa. Ihanaa vauvan- ja joulunodotusta!

Ulla kirjoitti...

<3 :')

Anonyymi kirjoitti...

Kuinka ihania hetkiä. Muistan, kun oma mieheni painoi korvansa vasten vatsaani ja rauhoitti minut kuulemalla vauvan sydänäänet, kun en vielä liikkeitä tuntenut. Lapsettomuus tekee tavallisista asioista ihmeitä. Minun ihmeeni saa sunnuntaina nimen. Tänään ikää 2kk ja 6 päivää. Ihana Ihmemies! Nukkuu tyytyväisenä leikkimatolla :) Nauti joka hetkestä. Vatsaa saattaa tulla ikävä, ota vatsasta kuvia :) Olen onnellinen puolestasi. Ja vähän väliä kurkin kuulumisiasi.
-Elina

Ainu kirjoitti...

Keiju, toivon niin kovasti sulle vielä näitä yhtä onnellisia hetkiä. Lämpöiseltä tuntuu, miten iloitset siellä mun puolesta. <3

Hydrangea, onnea matkaan noihin jännittäviin hetkiisi. Toivon kaikkea parasta puolestasi. Ihanaa joulunodotusta sinnekin! Kiva kuulla, että kokemani tuo toivoa. :)

Ulmai, <3 Voi sua!

Elina, nautin. Pitää vielä kuvailla lisää tätä mahaa, nyt se on jo aika isontuntuinen ja niin ihana. Varmasti ikävöin vielä monta kertaa. Ihania ihmeitä ja mukavia nimenantamisia sinne!